Psykoosit
Kirjoituksemme aiheena ovat tällä kertaa psykoosit. Käsittelemme psykoosia sekä tilana että sairautena keskittyen sen määritelmiin ja eri lajeihin.
Psykooseista yleisesti
Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa ihmiselle mm. aistiharhoja ja harhaluuloja. Psykoosissa olevan ihmisen todellisuuden taju heikentyy, ja hänen on vaikeaa erottaa, mikä on totta ja mikä puolestaan hänen omia päänsisäisiä mielikuviaan. Myös ihmisen käyttäytyminen voi olla outoa ja puhe hajanaista. (Tietoa psykoosista n.d.: Psykoosiopas.) Psykoottisen sekavuustilan aikana ihmisellä ei yleensä ole sairaudentuntoa, eli hän ei ymmärrä tarvitsevansa hoitoa (Nordling & Toivio 2009:119).
Aistiharhojen
tyypillisin oire ovat ääniharhat, jolloin ihminen kuulee ääniä tai puhetta,
jota muut eivät kuule. Äänet voivat pelottavia ja aggressiivisia, mutta joskus
myös miellyttäviä. Ne voivat käskeä tekemään jotain tai esim. keskustella
keskenään. Muita aistiharhoja ovat mm. maku- ja hajuaistin poikkeamat,
epänormaalit tunneaistimukset, sekä joskus myös näköharhat. Harhaluulot puolestaan liittyvät usein
vainoharhaisuuteen, jolloin ihminen voi mm. kokea tulevansa seuratuksi, tai
ihminen voi kuvitella itselleen jonkin epärealistisen kyvyn, jonka avulla ajattelee
voivansa vaikuttaa muihin ihmisiin erilaisin keinoin. (Laamanen 2014:2-3.)
Psykoottiset oireet
voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Positiivisia oireita ovat
sellaiset, jotka tuovat jotain lisää ihmisen normaaliin käyttäytymiseen.
Tällaisia ylimääräisiä asioita voivat olla em. aistiharhat, harhaluulot,
hajanainen puhe ja käytös. Negatiivisia oireita taas ovat normaalien
toimintojen heikentyminen tai puuttuminen, kuten tunteiden latistuminen, epäsosiaalisuus,
apaattisuus ja kyvyttömyys mielihyvään. (Tietoa psykoosista n.d.: Psykoosiopas.)
Psykoosi-sana viittaa sekä lyhytkestoiseen ja ohimenevään psykoottiseen tilaan, että psykoottisiin sairauksiin, joista
molemmista tarkempaa tietoa tämän kirjoituksen kahdessa seuraavassa kappaleessa.
Psykoottisessa tilassa olevan ihmisen diagnosoimisessa
pyritään selvittämään, voiko psykoottinen oireilu johtua pitkäaikaisesta
psykoottisesta sairaudesta, somaattisesta eli fyysisestä sairaudesta, tai esim.
päihteiden tai lääkkeiden käytöstä. Jos oireet eivät selity em. asioilla,
kyseessä on jokin lyhytkestoisempi psykoottinen tila. Tällaisia ovat teoksen
Psykiatria (Suvisaari & Lönnqvist 2017:204-227) mukaan:
- Skitsofreenistyyppinen
häiriö. Oireiltaan hyvin paljon skitsofrenian kaltainen mutta
lyhytkestoinen psykoosi. Häiriöjakso eri vaiheineen kestää vähintään kuukauden,
mutta vähemmän kuin kuusi kuukautta, ja sosiaalisen tai ammatillisen
toimintakyvyn huononeminen ei ole edellytyksenä diagnoosille.
- Skitsoaffektiivinen
häiriö. Aiheuttaa toistuvia psykoosijaksoja ja mielialahäiriöjaksoja. Mielialahäiriö,
esim. depressio, on vähintään keskivaikea, ja skitsofreniaoireita on vähintään
kahden viikon ajan.
- Harhaluuloisuushäiriö
aiheuttaa harhaluuloja, joita ihminen ei suostu korjaamaan, vaikka hänelle
esitettäisiin pitäviä todisteita asioiden todellisesta laidasta. Harhaluuloisuushäiriöön
ei kuulu yleensä muita psykoottisia oireita, mikä on yksi syy
harhaluuloisuushäiriön diagnosoinnin vaikeudelle. Harhaluulot voivat olla esim.
somaattisharhaisia, jolloin ihminen uskoo oireidensa johtuvan jostain
somaattisesta sairaudesta ja/tai kehoon tai kehonosaan liittyvästä
uskomuksesta, kuten että jokin kehonosa on paha, ja se pitäisi poistaa.
Erotomaaninen harhaluuloisuus puolestaan saa ihmisen uskomaan, että tietty
henkilö olisi rakastunut häneen, vaikka todellisuudessa näin ei olisi.
Erotomaanisesti harhaluuloinen saattaa mm. käyttäytyä kyseistä henkilöä kohtaan
omistavasti ja/tai vainoavasti.
- Lyhytkestoisella
psykoottisella häiriöllä tarkoitetaan häiriötä, jonka kesto on yli yhdestä
vuorokaudesta alle yhteen kuukauteen, ja jonka jälkeen ihminen toipuu täysin.
Oireena mm. psykoosille tyypilliset harhaluulot ja aistiharhat. Ihminen voi
olla voimakkaasti ahdistunut, hänen mielialansa voi vaihdella ja hän voi olla
myös sekava. Lyhytkestoinen psykoottinen häiriö ei selity pidempiaikaisella
psykoosisairaudella, kemiallisella aineella tai ruumiillisella häiriöllä.
- Synnytyksen jälkeiset
psykoosit ovat akuutteja ja lyhytkestoisia psykooseja, jotka alkavat heti
synnytyksen jälkeen. Hormonaalisten muutosten lisäksi synnytyksen jälkeisien
psykoosien aiheuttajaksi on esitetty myös muita biologisia, psyykkisiä ja
ihmissuhteisiin liittyviä stressiä aiheuttavia seikkoja, sekä univajetta.
Riskitekijöinä ovat äidin aiemmat psykoosijaksot, sekä skitsofrenia ja
skitsoaffektiivinen häiriö. Oireet ovat useimmiten mielialahäiriöitä, mutta
joskus myös skitsofreenistyyppisiä, ja potilas voi olla ääritilanteessa
vaaraksi sekä itselleen että lapselleen.
- Päihdepsykoosi
liittyy runsaaseen päihteidenkäyttöön, ja ilmenee huomattavina aistiharhoina tai
harhaluuloina. Päihdepsykoosin oireet päättyvät kuukauden kuluessa päihteiden
käytön loputtua. Deliriumista, eli äkillisestä sekavuustilasta, poiketen
päihdepsykoosiin ei liity orientaation heikkenemistä tai sekavuutta.
- Ruumiillisen
häiriön aiheuttama psykoottinen häiriö voi liittyä esimerkiksi erilaisiin
dementiasairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, Lewyn kappale -tautiin ja
vaskulaariseen dementiaan. Myös useat muut sairaudet sekä sairauksien hoitoon
käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa psykoosioireita, kuten myös osa
aivokasvaimista ja aivovammoista niiden sijainnista riippuen.
- Muita psykoottisia
häiriötä ovat diagnoosina käytetty määrittelemätön psykoosihäiriö, jossa
ihmisellä voi olla esim. ainoana oireenaan krooniset kuuloharhat, sekä katatonia.
Katatoniadiagnoosiin voi sisältyä mm. seuraavia mahdollisia oireita: Mutismi
(puhumattomuus), stupor (reagoimattomuus), maneerit (kummallinen, tarkoituksellinen
käyttäytyminen), ekolalia (kaikupuhe) ja ekopraksia (kaikukäyttäytyminen).
Katatonisia oireita esiintyy myös osana muita psykoosisairauksia, ja ne on
tärkeää havaita johtuen niiden poikkavasta hoidosta muihin psykoosisairauksiin
verrattuna.
Psykoosi sairautena
Psykoosisairaudet ovat pitkäaikaisia
mielenterveyden sairauksia, joille on tyypillistä erilaisten vaiheiden
jaksottuminen. Psykoottiset tilat kroonistuvat, ja ihminen tarvitsee pitkäaikaisen
hoitokontaktin myös oireettomina kausinaan.
Otto F. Kernbergin
teoriassa ihminen on keskitasoisesti voidessaan rajatilatasolla. Hänellä voi olla jonkin verran oireita,
esimerkiksi ääniharhoja, jotka hän kuitenkin tunnistaa epäaidoiksi. Stressin
tai jonkin muun laukaisevan tekijän seurauksena ihminen siirtyy rajatilatasolta
psykoositasolle, jolloin hänen
oireensa pahenevat ja hän tarvitsee hoitoa. Toipuessaan ihminen palaa jälleen
rajatilatasolle. Voidessaan hyvin ihminen on neuroositasolla, jolloin hän on melko oireeton, ja hänen elämänsä
on vain jonkin verran rajoittunutta. Erilaiset jaksot vaihtelevat, ja myös
oireettomat kaudet voivat olla pitkiä. (Oksanen 2017.)
Psyykoosisairauksia ovat esimerkiksi skitsofrenia,
psykoottinen depressio ja -mania, sekä joiltain osin myös dissosiaatiohäiriö:
- Skitsofrenia on
sairaus, jonka aikana ihmisellä esiintyy ainakin yksi vähintään kuukauden kestänyt
psykoosijakso. Psykoosijaksot ovat kuitenkin yleensä toistuvia, ja
ääritilanteissa sairaalahoidon tarve jää pysyväksi. Skitsofrenian tyypillisiä oireita ovat psykoosille
ominaiset aistiharhat, harhaluulot sekä hajanaisuus, ja ihmisen tunne-elämä,
toimintakyky ja kognitiiviset taidot muuttuvat. Myös toipumisen jälkeenkin
ihmiselle jää useimmiten joitain jäännösoireita ja toimintakyvyn rajoitteita. Skitsofrenia
on usein periytyvä sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat geneettisen
alttiuden lisäksi ympäristön vaikutus ja stressi. (Suvisaari ym. 2017:141.)
- Psykoottinen
depressio ja -mania ovat muuten depression ja manian kaltaisia, mutta
psykoottisin lisäoirein. Psykoottinen depressio on depression vaikeimpia
muotoja, johon liittyy muihin depressioihin verrattuna voimakkaammin neuropsykologisia
toimintahäiriöitä ja neurobiologisia poikkeavuuksia. Sen oireena ihmisellä on
aistiharhojen ja harhaluulojen lisäksi joskus depressiivinen stupor, eli
katatoninen reagoimattomuus. (Isometsä 2017:256.) Psykoottisessa maniassa
oireet ovat usein grandioottiseuforisia, eli ihmisen oireet liittyvät maanisiin
suuruusmielikuviin. Oireet voivat olla myös mielialan vastaisia ja ilmetä mm.
vainoharhoina ja hajanaisuutena. (Isometsä 2017:235.)
- Dissosiaatiohäiriö on sairaus, jossa ihmisellä on vaikeuksia yhdistää ajatuksensa, tunteensa ja
muistonsa mielekkääksi kokonaisuudeksi. Oireina saattaa esiintyä mm.
psykogeeninen muistinmenetys eli amnesia, jossa ihminen ei pysty palauttamaan
mieleensä jotain hänen omaan elämäänsä liittyvää tärkeää tietoa, ja
muistinmenetys on laajaa. Ihmisellä voi olla myös vierauden ja outouden
kokemuksia suhteessa itseensä ja ympäristöönsä, ja hänen ajan ja paikan tajunsa
voi kadota. Havainnot voivat olla vääristyneitä ja fantasiat voivat sekoittua
todellisuuteen. Ihmisellä voi myös olla useita identiteettejä tai persoonia,
jotka ottavat eri aikoina vallan ihmisestä. (Lauerma 2017:346-348.) Dissosiaatiohäiriöt
ovat kuitenkin laskettavissa mukaan psykoottisiin sairauksiin vain siltä osin, kuin
niiden oireilu on psykoottista, sillä dissosiaatiohäriöihin ei järjestään liity
todellisuuden tajun katoamista.
Lopuksi
Lopuksi
Mielentervesongelmat ovat osa arkipäiväämme
omien kokemustemme tai kanssakulkijoidemme kautta, tiedostimme sen tai emme.
Mielenterveysongelmat eivät näy päälle päin, joten jokainen meistä on hyvin
todennäköisesti joskus elämänsä aikana kohdannut mielenterveysongelmia kokeneen
ihmisen. On tärkeää oppia suhtautumaan mielenterveysasioihin tietopohjaisesti
tunnepohjaisten reaktioiden sijaan, ja kohdata ihmiset yksilöinä. Erityisesti
sosionomeina meidän on hyvä kyetä tunnistamaan erilaiset mielenterveysongelmat
osataksemme tukea asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla. Psykoositilassa
olevan ihmisen on tärkeää saada hoitoa mahdollisimman pian, jotta
sairastumisesta koituvat haitat eivät pääse kasvamaan liian suuriksi. Voimme
myös osaltamme pyrkiä vaikuttamaan yleisiin asenteisiin mielenterveysongelmia
kohtaan.
Lähteenä kirjoituksessamme toistuu erityisesti Duodecimin Psykiatria-kirja, jota voimme suositella kaikille mielenterveyden moninaisuudesta kiinnostuneille! Kiitokset myös kanssaopiskelijoillemme Tuulille, Kiralle ja Sadjalle hyvistä lähdevinkeistä (Huttunen & Laamanen). Kuvat: Martina K., Daria Nepriakhina, Jake Melara, Steinar Engeland / magdeleine.co.
Lähteenä kirjoituksessamme toistuu erityisesti Duodecimin Psykiatria-kirja, jota voimme suositella kaikille mielenterveyden moninaisuudesta kiinnostuneille! Kiitokset myös kanssaopiskelijoillemme Tuulille, Kiralle ja Sadjalle hyvistä lähdevinkeistä (Huttunen & Laamanen). Kuvat: Martina K., Daria Nepriakhina, Jake Melara, Steinar Engeland / magdeleine.co.
Lähteet
Huttunen, Matti 2015. Mitä ovat psykoottiset tilat?.
Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 27.11.2015.
<http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00025>.
Luettu 8.5.2017.
Isometsä, Erkki 2017. Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt; Depressiiviset
häiriöt. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri –
Partonen, Timo (toim.) Psykiatria. 2.painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Laamanen, Harri 2014. Alueellinen psykoosiprosessi.
Psykoosin varhainen tunnistaminen ja ensipsykoosipotilaan hoito. Opinnäytetyö
Hoitotyö, Verkkodokumentti.
<https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/75658/Laamanen_Harri.pdf?sequence=1>.
Luettu 8.5.2017.
Lauerma, Hannu 2017. Dissosiaatiohäiriöt. Teoksessa
Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri – Partonen, Timo
(toim.) Psykiatria. 2.painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Nordling, Esa - Toivio, Timo 2009. Mielenterveyden
psykologia. Psykoosit. Porvoo: Edita Publishing Oy.
Oksanen, Jukka 2017. Metropolia Ammattikorkeakoulun Mielenterveys
ja päihteet -kurssin luento 19.4.2017.
Suvisaari, Jaana – Isohanni, Matti – Kieseppä, Tuula –
Koponen, Hannu – Hietala, Jarmo – Lönnqvist Jouko 2017. Skitsofrenia ja muut
psykoosit. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri –
Partonen, Timo (toim.) Psykiatria. 2.painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Suvisaari, Jaana – Lönnqvist Jouko 2017. Muut psykoosit.
Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Henriksson, Markus – Marttunen, Mauri – Partonen, Timo
(toim.) Psykiatria. 2.painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Tietoa psykoosista n.d. Mielenterveystalo. Verkkodokumentti.
<https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/default.aspx>.
Luettu 8.5.2017.



